koirat

Pankaoksan Jemu

jemu

Pankaoksan Jemu (fin28011/07) on Pepin toisesta pentueesta keväällä 2007 kasvamaan jätetty uros. Jemun yhdistelmää miettiessäni tarkoituksena oli osittain käyttää itselle jäävää urosta mahdollisesti hirvenmetsästyksen apuna. Jemun isänä onkin kaksoiskäyttövalio Lexan Nikke, eikä kiinnostus hirvelle ole ollut hukassa. Pentusyksynä Jemulla oli puolenkymmentä tunnin kahtapuolta olevaa hirvihaukkua, joista ensimmäiset reilu puolivuotiaana. Kaatoonkin tarjoutui mahdollisuuksia, mutta en ollut tarpeeksi selkeästi sopinut hirviporukan kanssa kaatomahdollisuudesta ja ne jäivät saamatta. Myöhemmin olen ollut hirvipuolella vähemmän mukana ja olemme keskittyneet enemmän kanalintujahtiin, joka sujuu myös hyvin. Avoimen luokan ykköstulos linnunhaukkukokeesta tuli toisella koekäynnillä.

Jemun pentueesta kaikki urospennut haukkuivat ensimmäisenä syksynään hirveä. Hirvijahdissa on käytetty velipoika Jyryä, jolla on takana kaksi kaatoon johtanutta työskentelyä syksyltä 2009. Vuotta nuoremmalla Pankaoksann Pyryllä on myös kaatoon johtanut hirvityöskentely syksyltä 2009. Muut kasvattien omistajat ovat keskittyneet kanalintujahtiin.

Jemu on ulkonäöllisesti hyvin omaan silmään sopiva ja luonteeltaan erinomainen. Jemulla on tällä hetkellä takana kolme näyttelykäyntiä, joista parhaimpana tuloksena PU1, VSP, SERT. Jemulla ei ole hammaspuutoksia, PEVISA-tarkastus ok ja pystykorvajärjestön antama epi-luku n. 0,6 (2010).

Jemua on kysytty jalostuskäyttöön jonkin verran. Pääperiaatteita tällöin on ollut, että partneri on Pevisa-tarkastettu, yhdistelmälle on jalostusneuvonnan suositus, koe- ja näyttelytulokset tai muuten riittävä tieto ko. ominaisuuksista.

Jemu kennelliiton jalostustietokannassa: Pankaoksan Jemu fin28011/07

Ullastiina Rasa

Rasa on Jemun ja Ullastiina Tiffen jälkeläinen. Rasan on tarkoitus olla kennelin seuraava jalostusnarttu, mikäli ominaisuudet ovat siihen sopivat. Rasa oli pentueessaan pienin narttu,
mutta tuntui heti nähtyäni omaan silmään miellyttävän oloiselta. Mielessä oli myös pystykorvamiesten suusta kuultu lausahdus: "Pienenä siro ja pieni ei ole vanhana matami...". Saa nähdä toteutuuko tuo lause. Rasa on luonteeltaan rohkea ja ennakkoluuloton ja rakenne miellyttää silmää.

Ensimmäinen metsästyskausi on takana ja nuoresta iästä huolimatta (6-8 kk) Rasa kerkesi näyttää jo mukavasti linnunhaukkujan elkeitä. Ensimmäinen pudotus haukkuun on saatu ja koira on selvästi luontojaan jyvällä siitä, mikä on lintukoiran toimenkuva. Rasan sisaruksetkin esittivät ensimmäisenä syksynään mukavasti riistaveriään, joten vaikuttaa siltä, että taustalla on metsäveriset koirat. Rasan epi-luku on 0,75 (2011).

Rasa 9 kk

Ensimmäinen pudotus 7,5 kk

Peppi

Peppi (fin36773/03) on ensimmäinen puhdasrotuinen suomenpystykorva, jonka olen omistanut. Aikaisemmat kotonani Taivalkoskella olleet koiratovat olleet maatiaispystykorvia. Pepin taustalla on mm. hirviverisyyttä periyttänyt Kesäniemen Rymy. Peppiä on käytetty pääasiallisesti kanalintujen metsästyksessä, jossa se toimii hyvin riistaviettisen suomenpystykorvan perinteiden mukaisesti. Muita haukunkohteita kuten hirvi, metsäkauris ja jänis on pyritty karsimaan joko välttämällä niiden pääasiallisia asuinalueita tai olemalla muuten välinpitämätön.

Linnunhaukkukokeesta Peppi sai heti ensimmäisellä käynnillä avoimenluokan ykköstuloksen 80 pistettä, ennen kuin koiralle oli pudotettu yhtään kanalintua. Myöhempi koeura on ollut hieman enemmän opettelua, joissa epäonnistumisia voi osittain laittaa aloittelevan koiranohjaajan piikkiin. Luonteeltaan oikeanlainen ja hyvin perhekoirana viihtyvä, josta lapsetkin pitävät. Ulkonäöltään Peppi on rakenteellisesti sopusuhtainen, metsämiehen sertifikaatti (näyttelyarvosana H=hyvä) johtuu pääasiallisesti korkea-asentoisesta hännästä. Hammaspuutoksia ei ole.

Pepillä on neljä pentuetta (13 pentua). Yhdistelmiä valitessa on käytetty apuna pystykorvajärjestön jalostusneuvontaa, sekä pyritty metsäverisiin, ulkomuodoltaan rodunomaisiin ja terveisiin pentuihin. Suomenpystykorvajärjestön jalostusneuvonnan antama epi-luku Pepillä on 0,55 (2010).

Peppi kennelliiton jalostustietokannassa: Peppi
fin36773/03

Pankaoksan Jemu Pankaoksan Jemu (fin28011/07) on Pepin toisesta pentueesta keväällä 2007 kasvamaan jätetty uros. Jemun yhdistelmää miettiessäni tarkoituksena oli osittain käyttää itselle jäävää urosta mahdollisesti hirvenmetsästyksen apuna. Jemun isänä onkin kaksoiskäyttövalio Lexan Nikke, eikä kiinnostus hirvelle ole ollut hukassa. Pentusyksynä Jemulla oli puolenkymmentä tunnin kahtapuolta olevaa hirvihaukkua, joista ensimmäiset reilu puolivuotiaana. Kaatoonkin tarjoutui mahdollisuuksia, mutta en ollut tarpeeksi selkeästi sopinut hirviporukan kanssa kaatomahdollisuudesta ja ne jäivät saamatta. Myöhemmin olen ollut hirvipuolella vähemmän mukana ja olemme keskittyneet enemmän kanalintujahtiin, joka sujuu myös hyvin. Avoimen luokan ykköstulos linnunhaukkukokeesta tuli toisella koekäynnillä. Jemun pentueesta kaikki urospennut haukkuivat ensimmäisenä syksynään hirveä. Hirvijahdissa on käytetty velipoika Jyryä, jolla on takana kaksi kaatoon johtanutta työskentelyä syksyltä 2009. Vuotta nuoremmalla Pankaoksann Pyryllä on myös kaatoon johtanut hirvityöskentely syksyltä 2009. Muut kasvattien omistajat ovat keskittyneet kanalintujahtiin. Jemu on ulkonäöllisesti hyvin omaan silmään sopiva ja luonteeltaan erinomainen. Jemulla on tällä hetkellä takana kolme näyttelykäyntiä, joista parhaimpana tuloksena PU1, VSP, SERT. Jemulla ei ole hammaspuutoksia, PEVISA-tarkastus ok ja pystykorvajärjestön antama epi-luku n. 0,6 (2010). Jemua on kysytty jalostuskäyttöön jonkin verran. Pääperiaatteita tällöin on ollut, että partneri on Pevisa-tarkastettu, yhdistelmälle on jalostusneuvonnan suositus, koe- ja näyttelytulokset tai muuten riittävä tieto ko. ominaisuuksista. Jemu kennelliiton jalostustietokannassa: Pankaoksan Jemu fin28011/07
Ullastiina Rasa Rasa on Jemun ja Ullastiina Tiffen jälkeläinen. Rasan on tarkoitus olla kennelin seuraava jalostusnarttu, mikäli ominaisuudet ovat siihen sopivat. Rasa oli pentueessaan pienin narttu, mutta tuntui heti nähtyäni omaan silmään miellyttävän oloiselta. Mielessä oli myös pystykorvamiesten suusta kuultu lausahdus: "Pienenä siro ja pieni ei ole vanhana matami...". Saa nähdä toteutuuko tuo lause. Rasa on luonteeltaan rohkea ja ennakkoluuloton ja rakenne miellyttää silmää. Ensimmäinen metsästyskausi on takana ja nuoresta iästä huolimatta (6-8 kk) Rasa kerkesi näyttää jo mukavasti linnunhaukkujan elkeitä. Ensimmäinen pudotus haukkuun on saatu ja koira on selvästi luontojaan jyvällä siitä, mikä on lintukoiran toimenkuva. Rasan sisaruksetkin esittivät ensimmäisenä syksynään mukavasti riistaveriään, joten vaikuttaa siltä, että taustalla on metsäveriset koirat. Rasan epi-luku on 0,75 (2011).
Rasa 9 kk	Rasa 9 kk
Ensimmäinen pudotus 7,5 kk
Peppi Peppi (fin36773/03) on ensimmäinen puhdasrotuinen suomenpystykorva, jonka olen omistanut. Aikaisemmat kotonani Taivalkoskella olleet koiratovat olleet maatiaispystykorvia. Pepin taustalla on mm. hirviverisyyttä periyttänyt Kesäniemen Rymy. Peppiä on käytetty pääasiallisesti kanalintujen metsästyksessä, jossa se toimii hyvin riistaviettisen suomenpystykorvan perinteiden mukaisesti. Muita haukunkohteita kuten hirvi, metsäkauris ja jänis on pyritty karsimaan joko välttämällä niiden pääasiallisia asuinalueita tai olemalla muuten välinpitämätön. Linnunhaukkukokeesta Peppi sai heti ensimmäisellä käynnillä avoimenluokan ykköstuloksen 80 pistettä, ennen kuin koiralle oli pudotettu yhtään kanalintua. Myöhempi koeura on ollut hieman enemmän opettelua, joissa epäonnistumisia voi osittain laittaa aloittelevan koiranohjaajan piikkiin. Luonteeltaan oikeanlainen ja hyvin perhekoirana viihtyvä, josta lapsetkin pitävät. Ulkonäöltään Peppi on rakenteellisesti sopusuhtainen, metsämiehen sertifikaatti (näyttelyarvosana H=hyvä) johtuu pääasiallisesti korkea-asentoisesta hännästä. Hammaspuutoksia ei ole. Pepillä on neljä pentuetta (13 pentua). Yhdistelmiä valitessa on käytetty apuna pystykorvajärjestön jalostusneuvontaa, sekä pyritty metsäverisiin, ulkomuodoltaan rodunomaisiin ja terveisiin pentuihin. Suomenpystykorvajärjestön jalostusneuvonnan antama epi-luku Pepillä on 0,55 (2010). Peppi kennelliiton jalostustietokannassa: Peppi fin36773/03